Liikestudio Attitude KS

Pienryhmätunnit


Yksityistunnit


Yksityiset ryhmät


Olen Kristina Sanaksenaho, koulutukseltani liikunnanopettaja  ja Liikestudio Attitude KS perustaja (2005)


Useiden vuosien opetustyö ja kokemus erilaisista harjoitusmenetelmistä ovat saaneet minut päätymään toimintamalliin, jota kutsun KEHONTUNTEMISEKSI.

Mitä on kehontunteminen? 

Se on jatkuvasti muuntautuvaa harjoittelua, jossa lähtökohtana on tieto ihmisen anatomiasta, mitä sovelletaan käytäntöön, ts. tiedon ja kokemuksen yhdistymistä.

Harjoittelussa keskitytään oman anatomisen rakenteen tunnistamiseen, jolloin voidaan puhua suhteen luomisesta omaan kehoon.

Tunneilla antamani ohjeet ja malli eivät toimi kaavana, jota toistetaan samanlaisena, vaan painopisteet vaihtelevat useasti. Tämä edellyttää keskittymistä ja toimintaperiaatteiden oivaltamista, kehittäen samalla kehonhallintaa ja osaamisen siirtovaikutusta kaikenlaiseen fyysiseen toimintaan.

Taidot  koostuvat useista osatekijöistä, joita oppii erottelemaan ja kontrolloimaan. Kokemus jäsentyneestä toiminnasta voi olla seuraavanlainen:

  "vahvistunut keskivartaloni ja lantion seutu säätelevät koko ryhtiäni ikään kuin sisäisenä voimana, ja askelluskin tuntuu määrätietoiselta". 

Kun lihaksia vahvistetaan, on tärkeää tietää mihin lihasvoimaa tarvitaan ja miten sitä säädellään. Rakenteiden kunnioittaminen puolestaan on lähtökohta liikeratojen toteutuksessa, niin että niveliä ja nikamia vaurioittavat kuormitukset voidaan välttää. Vammojen ennaltaehkäisy on tärkeä osa hyvinvointia.

Pienryhmissä tai yksityistunnilla jokainen saa tarvitsemansa yksilöllisen ohjauksen ja huomion. 

TERVETULOA!

Pienryhmien aikataulu :


Maanantaisin klo: 10.00

Tiistaisin klo: 10.00

Keskiviikkoisin klo: 17:30

Torstaisin klo: 17:30

Perjantaisin klo: 10:00


Oletko tullut ajatelleeksi?

Liikunnan vaikutus terveyteen on kiistaton, mutta yhteys ei ole automaattinen. Oleellista on missä määrin ja miten liikuntaa harjoitetaan. Tutkittua tietoa on tarjolla, mutta näyttäisi siltä, että oman kehon toimintakyvyn, vastaanottokyvyn ja sietokyvyn tunnistaminen jää hämäräksi. Se mitä tiedetään, ei siirry välttämättä toimintaan; tieto ei välity, jos sitä ei opeteta ja ohjata.

Raija Korpelainen kertoi Helsingin Sanomissa (19.5.2020) tutkimushankkeestaan, jossa tarkastellaan yksilön liikkumista ja liikkumattomuutta sekä sen hintaa yhteiskunnalle.

 "Meillä on erilainen peritty ominaisuus reagoida liikuntaan. Se näkyy kunnossa ja siinä, miten liikumme ja minkälainen liikunta motivoi. Siksi ohjeet eivät voi olla kaikille samat" Korpela toteaa.

Samalla tavalla ohjeistettu ja suositeltu liikunta ei siis sovi kaikille! Tarvitaan mahdollisuuksia tunnistaa itse se mikä sopii ja millä perusteella. Sopivan harjoittelun löytyminen edellyttää myös, että liikunnan vaikutuksia oppii tunnistamaan ja aistimaan; missä harjoittelu tuntui, mitä se sai aikaan, mikä siinä palkitsi. Kapea vaatimus lihaskunnosta tekee liikunnasta helposti koneellista suorittamista.

Räätälöity ja perusteltu harjoittelu lisää ymmärrystä oman vastuun osuudesta. Tehokkuus ei voi olla ainoa mittari, jos pyritään liikunnallisen elämäntapaan. Tärkeää on mielekkäältä tuntuva ja oikein mitoitettu harjoittelu.

Jos istumatyön tekijä, jolla staattiset asennot ylläpitävät lyhyitä lihaksia, valitsee harjoittelumuodon, missä keskitytään lihasten voimanhankintaan, hän saattaa tietämättään vain lisätä istumatyön haittoja. Kun lihas aktivoituu, se supistuu ja lyhenee. Vaikka harjoituksen jälkeen saatetaan venytellä vähän, voimatreeni jättää jälkeensä jäykän ja rasittuneen olotilan, jos puuttumaan jää sovellus, eli se vaihe, missä saavutettua voimaa käytetään liikkumiseen. Voi tulla tyytyväiseksi siitä, että on "suorittanut" liikuntaa, mutta takeita hyvinvoinnin edistämisestä ei ole. Harjoitus on voinut olla nivelille ja nikamille kuormittava ja lyhyeksi jääneet lihakset luovat virheasentoja. Urheilijoiden treenaus tähtää lajin mukaiseen kompetenssiin eli taitavuuteen ja optimaaliseen tulokseen. Tavallisen liikkujan panokset jää kilpaurheilijamaisessa harjoittelussa käyttämättä, ja pitkällä tähtäimellä keho kuormittuu.

 Julkisuudessa erityisesti formulakuskien lääkärinä tunnettu Aki Hintsa oli erikoistunut ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Hänen elämäntyökseen muodostui kokonaisvaltaisen hyvinvointimallin luominen. (Saari, Aki Hintsa Voittamisen anatomia, 2015) Core on käsite, jolla hän kuvaa sitä ydintä ihmisessä, mistä toiminta saa motivaation. Tästä ytimestä löytyvät vastaukset kolmeen kysymykseen. "Tiedätkö kuka olet? Tiedätkö mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi?"

Vastauksissa tullaan tekemisiin omien arvojen ja ihmiskäsityksen kanssa. Hintsa teki työtä huippu-urheilijoiden parissa., mutta hänen ajatuksiaan ja luomaansa mallia voidaan soveltaa monelle elämänalalle ja ihmiseen ylipäätänsä. Kysymys oman elämän hallinnasta on kiinteästi yhteydessä valintoihin. Jos toiminnan yllykkeet tulevat pääasiassa ulkopuolelta, eivätkä kytkeydy omaan identiteettiin ja todellisuuteen, ollaan sivuraiteella todellisesta hyvinvoinnista. Jos se mitä halutaan ja tavoitellaan tulee annettuna mallina ja ihanteena, toiminta on heikolla pohjalla. Suuntaa ja ohjeita pitää kysyä koko ajan muilta, koska päätökset harjoittelusta on ikään kuin ulkoistettu. Eksymistä tapahtuu ja määränpää hämärtyy.

Ulkonäköpaineet ja muoti-ilmiöt eksyttävät helposti. Trendiksi noussut reisi- ja pakaralihasten tehotreeni voi saattaa harjoittelijan tilanteeseen, missä alaselän nikamat ovat paineessa ja lihakset kireinä. Pakaralihakset toimivat lonkan ojentajina. Tämä tehtävä häiriintyy, kun suurentunut lihasmassa kallistaa lantion asentoa taaksepäin lisäten selän notkoa. Kyykkäämisestä kiristyneet lonkan koukistajat vahvistavat virheasentoa estämällä lonkkaniveltä ojentumasta. Tehotreenauksen lopputuloksena on nikamia kuormittava lantion virheasento sekä lonkan koukistajien staattinen lyheneminen, mihin yhdistyvät selkä- ja lonkkakivut.

Identiteettimme ja arvomme suuntaavat toimintaamme ja ilmenevät siinä miten kohtelemme itseämme ja muita. Kehon ja mielen yhteydestä puhutaan paljon. Kokonaisvaltaisuus tarkoittanee sitä, ettemme pysty erottelemaan olemustamme erillisiksi lokeroiksi, yhteydet ja vaikutukset eivät ole hallinnassamme. Persoonani ja kehoni ovat yhtä. Mieli, tunteet, kokemukset, sekä tietoiset että tiedostamattomat valintamme voivat kuitenkin kääntyä kehoa vastaan. Vaikka kehoa ei voi eristää, sitä saattaa alkaa kohdella objektina, ikään kuin ulkopuolisena.

Ääripäissä ovat passiivisuus, lähes olematon fyysinen aktiviteetti sekä pakkomielteinen harjoittelu ja rasitus. Molemmissa tapauksissa yhteys kehollisuuteen on häiriintynyt. Tunnistaminen ja aistiminen välittävät viestejä kehon voinnista. Jos nämä keinot ovat tukossa, on vaikea saada otetta ongelmien ratkaisemiseen. Harjoittelukipuun voi tottua ja sitä voi alkaa pitää väistämättömänä. Jos polvet kipeytyvät, jotakin tehdään väärin. Ilman oikeaa lihastukea ja linjausta syntyy virheasento ja polveen kohdistuu vaurioittava kuormitus.

Tiedätkö mihin rasitus eniten kohdistuu, mitkä lihakset työskentelevät, tekeekö joku lihas muiden puolesta, mitä tarkoittaa lihastasapaino, vastavaikuttajat, tukivoimat, rasituksen tasaaminen, jarruttava, keventävä työ jne. Tarvitaan ohjausta tai opetusta niin, että tieto tulee osaksi harjoittelua ja auttaa toimimaan anatomisten lainalaisuuksien mukaisesti.

Keho voidaan nähdä arkkitehtuurina. Tätä rakennelmaa voi kuormittaa sitä vaurioittamatta  vain siinä määrin ja sen suuntaisesti kuin tukirakenteet, luut ja nivelet sen kestävät.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että tämä aika suosii kilpaurheilijamaista harjoittelua; enemmän, nopeammin ja voimakkaammin. Miksi ihmeessä? Miksi rasitusta lisätään koko ajan? Mikä riittää siihen, että jaksat ja selviät arjesta tai että kuntosi paranee ja voit paremmin? Kelpaavatko ulkonäköön liittyvät tavoitteet ohjenuoraksi?

Lapsen fyysinen kehitys vie hänet tutkimusmatkalle ja löytöretkelle siihen mitä hän on ja mihin hän pystyy. Tämä tutkimisen ja löytämisen asenne olisi hyvä aikuisenkin säilyttää ja näin pysyä ohjaksissa oman kehonsa tuntemisessa ja hallinnassa.